"Se on nostaa edelleen hymyn huulilleni, näinä aikoina kun FM'n olen jo kurjasti hyljännyt."
Flunssa ajaa miehen epätoivoisiin tekoihin, joten tänään mennään historiallisen suoraan asiaan.
Päivä 14: FM2000 - Meibi Bus Home
FM2000, minä olin ihan varma että tästä bändistä tulee seuraava Stam1na tai vähintään yhden pykälän sitä alempana toimiva tekijä suomen kovassa nousussa olleessa metalli-skenessä. Kaikki piti olla varmaa, bändi teki levydiilin Sakara-Recordsin kanssa, sen aiemmat EP't olivat loistavia ja bändi oli livenä kova kuin toista kertaa jäädytetty mansikkajäätelö. Mutta ei, se teki kaksi albumia Sakaralle, katosi hetkeksi aivan täydellisesti horistontista, vaihtoi hieman miehistöä ja palasi takaisin ihan hyvällä albumilla. Miksi näin tapahtui? Oliko bändin ensimmäinen, kovasti odotettu Meibi Bus Home-albumi todellakin niin heikko? Minun mielipiteeni selviää kun luet tästä eteenpäin.
Jo kahden viikon kirjoittelun aikana olen huomannut että eräissä asioissa toistan itseäni jatkuvasti. Hyvä esimerkki tästä on jokaisen kirjoituksen alussa tapahtuva "ensimmäisen biisin hehkuttaminen". Teen sen taas. Anteeksi. Alamaailman Harjalla alkaa vaan niin loistavalla lorulla: "Hilivatin humppa ja tiu tau tuikku, padau padau." Onko mitään yllätyksellisempää kun laitat levyn soittimeen ja ensimmäiseksi kuulet moisia loruttomuuksia jota seuraa blastbeat? Tätä FM2000 parhaimmillaan edustaa. Se on arvaamaton, hauska ja tarvittaessa tarpeeksi vakava. Se osasi (ja osaa edelleenkin) käyttää hyväksi monien musiikkityylien parhauksia ja ottaa ne mukaan omaan soppaansa.
"Hiio hoi, hyvät veljet, katsokaa sieniä sataa, voi veljet." Super Karpon kertosäkeen olin jo unohtanut. Se on nostaa edelleen hymyn huulilleni, näinä aikoina kun FM'n olen jo kurjasti hyljännyt.
Samalla huomaan että levy hyppii. Se on ensimmäinen levy joka tämän projektin aikana tekee moista. Alan miettimään, olenko todellakin kuunnellut tätä niin paljon että levy on päässyt jo kulumaan? Hetken muistelen Jyväskylän vuosia ja totean asian olevan juurikin näin. Silloin tämä soi, paljon. Ihminen tarvitsee eloonsa hauskaa musiikkia, minusta huumori kuuluu musiikkiin. Ei kaiken tarvi olla aina vakavaa. (Kuten jo varmaan olenkin jonkin punk-levyn kohdalla kirjoitellut, tämä itsensä toistaminen rupeaa ärsyttää jo itseänikin)
Juvatukka kappaleen kohdalla mietin, onko kaikkien Savolaisten sukunimi Muranen? Jos ei, olen pöyhtyneen hämmästynyt.
Oliko bändin huumori sitten liikaa, se suurin este menestykselle tämän levyn aikoihin? Tekikö se liian suuria ristiriitoja kuulijalleen olemalla samalla se hölmö savolais-ukkeli lähibaarissa kertoilemassa niitä hullun hassuja juttujaan ja sen vieressä istuva leijonapaitainen kuulapää joka on oikeasti jotain mieltä asioista. Tupakoinnista kertovan sekavan Hartsportin kohdalla totean ettei bändi tosissaan aina tehnyt suuria läpimurtoja vitseillään, mutta sitä seuraava Mestaruus laittaa miettimään miksei tämä soi suurissa urheilutapahtumissa? Tässä olisi niiiiiiiiii-iiiii-iiii-iii-iin paljon potentiaalia olla Suomen oma We Are The Champions. Kertosäkeen kohdalla sulkiessani silmäni voin nähdä kuinka Kalpa voittaa mestaruuden ja tämä huutaa taustalla. Kaikilla on kivaa. Olenko kännissä? Ei, mutta ilmeisesti sekaisin.
Parhaiten hauskaa, outoa ja kantaaottavaa musiikkia on onnistunut mielestäni tekemään juuri eilisessä päivityksessä nostamani System Of A Down ja kyllähän FM2000'sta on puhuttu että se on suomessa sen vastine. Onhan yhtyeissä paljon samaa, musiikillesti FM on ehkä yksinkertaisempaa ja sanoituspuolellakin meno hiukan sisäsiittoisempaa ameriikkalais-armenialais kolleegoihin. Enkä sano sitä pahalla, omalla tavallaan juuri sitä FM'n pitää ollakkin, yksinkertainen aivojen levähdyspaikka, minkä aikana saa nauraa aivan sairaan hauskan kummallisille jutuille mitä yhtye ihan pokkana sille biomassalle soitattaa.
Poikani laskettuun aikaan on tänään 45 päivää, mutta lupaan jo tänään että tulen laulamaan hänelle Mopedia aina ja ikuisesti. Se on yksi parhaimpia loruja mitä olen koskaan kuullut ja on outoa että pieksämäkeläinen pitkäpartainen-mies on sen kehitellyt. "Huujappa jii, koppi soppa soppa ree, kopedi kopedi kopedi hop, mopedi hii mopedi haa." Aivan parasta.
Minamina-laulu on yksi 2000-luvun parhaimpia kotimaisia biisejä, hands down. Siinä yhdistyy loistavat sanat, loistava instumenttien käsittely ja yksi parhaimmista kertosäkeistä. Se oli suosikkini silloin, se on suosikkini nyt.
Kun kaikki on käyty läpi ja viimeinenkin kappale on matkustanut soittimesta kaiuttimiin ja sieltä kohti korviani, voin edelleen ylpeänä suositella levyä. Ehkä vain ihmisille jotka nauttivat vähän raskaammasta musiikista, mutta silti. Se on oikeasti ihan hyvä. Ymmärrän miksi tätä on tullut kuunneltua ja voi olla että tulee kuunneltua nyttemmin enemmän. Nyt kiitän ja totean jatkavani huomenna.
Kiitos, jatketaahan huomenna jo.. Kolmatta viikkoa!
MÖMÖ
14.1.2015 Oulussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti