Päivä 31: Mike Patton - Mondo Cane (2010)

"Forse anche piace è formato come un modo "divertente" per Kirka menzionare."

Oulu on täyttynyt viimeisen viikon ajan lumesta, minun tehtävälistani vuorostaan kouluhommista. Onhan tämä elo tässä talven ihmemaassa hienoa, mutta ehkä noiden suunnitelmien kirjoittelu innostaisi enemmän jos asuisi vaikka vähän lämpimissä maissa.

Päivä 30: Rush - Moving Pictures (1981)

 "Huonolla menestyksellä, mutta yritettiin kuitenkin."

Tasaluvuissa mennään jälleen, tälle kerralle ei mitään sen suurempaa tullut edes suunniteltua, vaan innoitteen tämän valinnalle antoi Prismasta tehty kirjalöytö. Kävipä nimittäin sellainen tuuri että heikäläiset tarjosivat Neil Peartin Ghost Rider: "Taipaleita toipumisen tiellä"-teoksen niin halvalla hinnalla ettei tällä kertaa vaan voinut kieltäytyä. Kirjat alkavat olla minulle samanlainen pulma kuin nämä levytkin. Ensi vuonna 365 päivää kirjojen kanssa? Siinä voisi tulla kiire.

Joka tapauksessa, Neil Peart on sen verran hieno mies että halusin päivän valinnassa kunnioittaa kaikkea. Niin Peartia kuin hienoutta, sillä näitä kahta yhdistää niinkin hieno asia kuin...

Päivä 29: Bad Ass Brass Band - Töttöröö! (2014)

"Nämä ovat tosin huhupuheita ja kyliltä kuultuja faktoja. Lähde on siis tönkkö."

Tammikuu alkaa kääntämään kylkeään vuoden 2015 ensimmäisen kuukauden roolistaan ja antamaan vuoron Helmikuulle, josta on tulema eritäin mielenkiintoinen kuukausi niin Koskelan arjessa kuin myös musiikillisesti. En nyt osaa tuleeko ensi kuussa mitään hienoa, joten kannattaa varmaan tarkistaa vaikka Soundi tai Äksän tulevat julkaisut osiot. Mutta minulla on fiilis että ensi kuusta tulee kaiken kaikkiaan aika mielenkiintoinen.

No mitä minä nyt suotta ensi kuuta mietin kun onhan tätä kuukauttakin kokonaiset kolme päivää käymättä.

Kun aloitin tämän projektin 29 päivää sitten ajattelin että olen tyytyväinen jos näitä kirjoituksia lueskellaan jonkin verran mutta en todellakaan ajatellut että tähän mennessä kaikkia näitä tekstejä oltaisi tsekattu jo juhlalliset tuhat kertaa. (Oikeasti niitä on nyt vasta jotain 995, mutta oletan että tämän kirjoituksen käy klikkaamassa ainakin viisi lukijaa tämän päivän aikana. Jos ei niin klikkailen sitten itse.) Suuri kiitos kaikille jotka ovat kommentoineet ja tykänneet näistä kirjoituksista Facebookissa ja kiitos Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändille joka jakoi kirjoitukseni heidän debyytistään, mikä toikin tälle blogille sellaiset 300 yksittäistä vierailijaa.

Kyllä kuitenkin siistimpää oli se fakta että yksi fanittamani bändi oikeasti luki kirjoitukseni. Tai ainakin joku heidän web-teamistä. Silti, fan freak out.

Joka tapauksessa, tänään on torstai, mikä tarkoittaa sitä että kaivetaan välillä LP pyörimään lautaselle. Koska tuhat katselijaa on niin juhlallinen asia, niin päätin tänään kuunnella vähän torvien törinää.

Päivä 28: Klaus Thunder & Ukkosmaine - Niinivaara Express (2006)

"Se on toisaalta bändin syy, miksi pitää tehdä alkuun ja loppuun niin paljon parempia kappaleita?"

Flunssa se ei vaan niin helpolla anna periksi vaikka parempaan päin ollaan menty. (Vaikka päivän kuva näyttää vähän joltain muulta.) Tällä kertaa tauti on ollut viheliäinen siitä että se on vienyt kaikki voimat, eikä varmasti tammikuun lopun kurja loska hirveästi helpota tilannetta. Arvaattekin varmaan mitä meinaan sanoa? Joo, tähänkin on oma lääkkeensä. Hirveästi minulla on lääkkeitä tällaiseen fiiliksen paranteluun. Pitäisi varmaan seuraavaksi etsiä jotain mikä ylläpitäisi sitä.

Päivä 27: Tom Waits - Closing Time (1973)

 "Bruce Springsteen ja Eagles nyt esimerkkinä. Hurjat esimerkit, sanon minä."

Niinpä se alkaa jälleen yksi päivä olemaan takana Koskelassa ja vihdoin pääsee kaiken stressin keskeltä kuuntelemaan rauhassa levyä ja kirjoittelemaan. Päivä on ollut kauhea, flunssainen kaksikko on tämän päivän täällä kilvan yskinyt ja valitellut. Samaan aikaan kaksikon rumempi osapuoli on yrittänyt kirjoitella koulu-tehtäviä mutta eihän niistä ole mitään tullut. Olo alkaa olemaan sen suhteen jo aika epätoivonen.

Eli on kieltämättä tervetullutta jättää tälle illalle suuren suurelle stressi-peikko istumaan omaan nurkkaanssa, samalla on aika laittaa rentouttava karvalakki omaan kuume-hikeä pursuavan pääkopan päälle ja laittaa levy soimaan. Varoituksena, saatan nukahtaa tämän kirjoittamisen aikana, mutta tuskinpa silloinkaan kirjoituksen laatu poikkeaa aikaisemmista kirjoituksista.

Päivä 26: PMMP - Kuulkaas Enot! (2003)

"Nyt muuten tiedän mistä ne laulaa. Kivaa."

Suomalaisessa musiikissa on ollut yksi bändi joka on loppujen lopuksi ollut erittäin suuri mysteeri minulle. Tällä ja monella muullakin kerralla tulen pohtimaan kotimaisen musiikin yhtä suurinta, PMMP'tä.

Päivä 25: YUP - Lauluja Metsästä (2001)

 "Voi kyllä toisaalta olla että aika on kullannut muistot. Syvä huokaisu."

Niinpä siinä nyt kävi ettei vanhalla kunnon Fujitsulla enään kirjoittamaan päästy. Se palveli aikansa erittäin hyvin, eikä oikeastaan osoittanut huonoa vointiaan millään tavalla kuin vasta nyt viimeisinä päivinään. Harmi, mutta ei se midis. Jatketaan väliaikaisesti vanhalla kunnon "sputnikilla" (noin 10 vuotta vanha Toshiban kone) josta puuttuu näppäimiä ja yleistä nopeutta. Tuleepa ainakin rauhallista tekstiä.

Eilinen oli niin kurja päivä että päädyin tänään kuuntelemaan jotain varmasti hyvää ettei ainakaan levyn kanssa menisi hermot. Tästä syystä päivän albumi on Y-lokerosta.