"Tuntui että jokaisen kappaleen musiikkivideona olisi voinut olla Aleksi Mäkelän-elokuva, jossa Samuli Edelman ja Juha Veijonen juovat viinaa saunassa"
Eilinen (8.2.) meni niin kovassa kuumeessa ettei yksinkertaisesti päässyt edes sängystä ylös, saati kirjoittamaan juttua kuunnellusta albumista. Olo oli ja on edelleen aivan kauhea mutta helpottamaan päin, siksi tänä iltana kirjoitan lyhyet jutut eilen ja tänään kuunnelluista albumeista. Aloitetaan eilisestä, seuraa kuvaus siitä miltä Anssi Kela kuulostaa kuumeessa.
Päivä 39: Anssi Kela - Nummela
On muuten tässä vaiheessa hyvä todeta ettei tämä yhtenä päivänä kirjoittaminen ole teknisesti huijaamista, olen luvannut kuunnella vuoden aikana jokaisena päivänä yhden albumin ja niin tein eilenkin, minulla on jopa todistajia. Eli siitä saitte... te.. te.. te tympiämykset.
Kelan Anssin debyytti on kyllä hieno kuvaus 2000-luvun alun suomalaisesta musiikista. Tuntui että jokaisen kappaleen musiikkivideona olisi voinut olla Aleksi Mäkelän-elokuva, jossa Samuli Edelman ja Juha Veijonen juovat viinaa saunassa. Kelan tarinat olivat arkimaisia ja realistisia ja niitä oli mukava kuunnella kun muu maailma pyöri ympyrää.
En tiedä oliko albumin bassot nyt normaalia isommalla, mutta minusta tuntui että jokaisen basso-äänen kohdalla pääni nytkähti silleen inhottavasti. Ei siinä, hyvää bassottelua läpi albumin. Jäi ainakin mieleen.
Muutenkin albumin soitanta oli hyvää ja kivaa, mutta ehkei niin hyvin ikääntynyttä. Kuten alussa mainitsinkin, on kappaleiden sovitukset jotenkin sellaisia "aa, tämä on niin tehty vain johonkin leffaan"-fiiliksiä täynnä. Ja todennäköisesti onkin, varmaan koko suomirockin tuotanto käytiin läpi sen ajan elokuvissa ja miksei nytkään. Välillä oli myös hauska arvuutella miksi kappaleella on skrätsäystä ja iskelmällistä kitarointia. Hieno yhdistelmä sinänsä. Olikohan kyseessä Kelan vai levy-yhtiön idea?
Niin hassua kuin se onkin, on Nummelastakin jo kohta 15 vuotta. Vastahan sitä Mikan Faijan BMW'tä ladattiin ja kuunneltiin piraattilevyltä kun perheen oma CD katosi.
No, mitäpä sitä mieleen kuumeen seasta jäi? Ainakin se että TÄLLÄ ALBUMILLA OLI IHAN JÄRETTÖMÄSTI HITTEJÄ: Kaksi Sisarta, Mikan Faijan BMW, Puistossa, Nummela.. okei, niitä oli neljä mutta on sekin aika paljon yhdelle albumille. Niitä voisi suositella nyt ihan kaikille. Tsekatkaa ja muistelkaa. Kunnia maininta myös Kaunottarelle ja Basistille.
Tällä kertaa en kuittaa loppua nyt vaan seuraavan kirjoituksen yhteydessä, ei tarvi toistella itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti