Päivä 185: Von Hertzen Brothers - Stars Aligned (2011)

"Ei täydellinen katastrofi muttei mikään mieleenpainuva klassikokaan."

Tätä kirjoittaessani huomasin että David Gilmourin uusin albumi on julkaistu eilen! Sehän on pakko vilkaista heti kun on mahdollista. Sen lisäksi olen erityisen mielissäni huomenna alkavasta CHL-kaudesta. Olen todennäköisesti ainoa ihminen koko maailmassa joka kirjoittaa vastaavanlaisen lauseen, enkö olekkin?

Päivä 184: Jenni Vartiainen - Seili (2010)

"Ikävä on aikoja kun TikTak hallitsi soittolistoja ja Raumaa."

On suorastaan harmistuttavaa kuinka pahasti olen jäljessä tämän projektin kanssa, mutta annetaan vähän itsellekkin anteeksi. Tässä vuoden aikana onkin tapahtunut vähän yhtä sun toista. Sen kunniaksi...

Päivä 183: Mariska - Toisin Sanoen (2002)

"Itsehän kylläkin kuuntelin tuolloinkin vain Maccareenaa ja Kirkaa joten räp meni ohi."

Syvällistä tekstiä kaiketi.

Päivä 182: Mr.Bungle - California (1999)

"Kaikki on kummallista ja minä pidän siitä."

Jihaa, televisiossa Johnny Depp on lisko ja koulu lähestyy. Kaikki on pikku hiljaa kääntymässä hyviin hommiin.

Päivä 181: Rammstein - Sehnsucht (1997)

"Ei, kuten yllä olevista kuvista ja nimistä voitte jo päätellä, bändi ei ole The Scorpions vaan jotain vielä pahempaa."

Kissoja ja koiria, hyviä ja huonoja uutisia.

Päivä 180: PMMP - Leskiäidin Tyttäret (2006)

 "Tykkäsin vielä molemmista."

Telkkarista tulisi Harry Potter, Rambo ja Rocky. Miksi ne ei voi tehdä yhteis-elokuvaa?

Päivä 179: Megadeth - Rust In Peace (1990)

"En osaa sitä vieläkään, kappale kuulostaa edelleen tuhottoman kovalta."

Nony, jos tähän menoon jatkan niin olen aikataulussa pian. (en jatka)

Päivä 178: Motörhead - Wörld Is Yours (2010)

"Hurjaakin hurjempaa, kerta kaikkiaan."

Fanittaminen ottaa joskus koville, niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Jälkimmäisen olen parhaiten todennut todeksi Motörheadin kohdalla.

Päivä 177: The Strokes - Angles (2011)

"Todennäköisesti ongelma oli vain tänään minun päässäni."

Tänään on kuunneltu monta levyä, katsotaanpa joudanko vain kirjoittamaan jokaisesti juuri tämän päivän sisälle.

Päivä 176: Metallica - Metallica (Black Album) (1991)

"Unohtaakaa muusikot kaiken maailman taidelukiot ja konservatoriot, ottakaa suunta kauppakorkeakouluun."

Hieno päivä musiikillisesti takana, biisejä tehty ja hyviä levyjä kuunneltu. Huomenna alkaa sitten lätkäkausi, hurraa.

Päivä 175: Tom Waits - Franks Wild Years (1987)

"Heitä shotti-lasi seinään ja aseta noppa korvaasi."


Sitten kuunnellaakin tomppaa.

Päivä 174: Pink Floyd - Meddle (1971)

"Meddle ei musiikillisesti ole lähelläkään sitä parasta Pink Floydiä, mutta ajatuksena on mahdollisesti se tärkein."

Onpa freessiä vaihtaa perinteinen sohvapaikka kylmään terassiin ja kirjoittaa kerrankin tekstiä ulkona. Vaikuttaako se laatuun? Kent ties.

Päivä 173: Faith No More - King For a Day, Fool For a Lifetime (1995)

"Ne ovat tavallaan tämän hitin viimeinen puuttuva palanen."

Tänään on vähän lähestyvän syksyn kunniaksi sisustettu kämppää uusiksi ja pakko sanoa että kyllä sitä asuu maailman parhaimmassa kämpässä. Tähän saakka.

Päivä 172: Green Day - Dookie (1994)

"Harmi ettei tämä ole blogi toisille mahdollisuuksille, saatika rehellisille mielipiteille."

Oho, nyt onkin viikonloppu. Vastahan se oli. Päivät vain valuvat ja kesä loppuu..

Huomenna on elokuu!? Oikeasti?

Päivä 171: Kent - Tillbaka Till Samtiden (2007)

"Tuntuu että kappaleiden särmät ja persoonat katoavat aivan kammottavien rumpukoneiden ja "pliiplööskriiskruu"-avaruus-ääniin."

Välillä paistaa aurinko ja välillä tulee vettä kuin teiniltä pahoja ajatuksia. On se suomen kesä hieno. Mitenhän asiat on Ruotsissa?

Päivä 170: Don Johnson Big Band - Breaking Daylight (2003)

"Redrama soi MTV'llä, Kapasiteettiyksikkö teki jotain ja Pikku G oli olemassa."

Hei, terkkuja Virosta. Suomalaiset olivat kännissä ja vanhassa kaupungissa turisteja. Ei siis mitään uutta. Nyt palataankin takaisin sorvin ääreen kunnolla, vielä kuukausi aikaa ennen koulunpenkkien kutsua.

Päivä 169: YUP - Leppymättömät (2003)

"YUP-albumi on aina varma ostos."

Lomareissu odottaa huomenna, joten tavoitteena olisi saada muutama kirjoitus vielä valmiiksi ennen kuin taas tauko uhkaa. Tällä kertaa minä sentään varoitin.

Päivä 168: Metallica - ...And Justice For All (1988)

"Tämä on se paras Metallica levy. Ideana."

Näin on tullut täyteen 200 päivää vuonna 2015, mutta alempana näkyy jäljessä ollaan kuin suomalainen jalkapallo-kulttuuri. Ei se mitään, yritetään kiriä nyt siten että kun 250 päivä koittaa niin oltaisiin jo kiinni oikeissa päivissä. Viimeistään sitten kun 365 päivä koittaa.

Päivä 167: Pantera - Cowboys From Hell (1990)

"Nykyältään kappale on kärsinyt Symphony of Destructionin ja Enter Sandmanin kaltaista inflaatiota, mutta aikoinaan se oli kovempaa kuin kasa kiviä."

Jos edellisestä levystä ei niin hirveästi mitään saanut irti, niin tämä syntyi ainakin aika pienellä efortilla. Huomaa se myös laadussa.

Päivä 166: Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo - Hiekkarantaa (2009)

"Lisätää tuohon nyt satunnainen "minua kyrpiinnyttää"-lisä ja niin lopputulos onkin -8,14. Ei ole kaunis luku ei."


Varmasti yksi koko blogin vaikeimpia levyjä takana, olkaa hyvä.

Päivä 165: Stam1na - Uudet kymmenen Käskyä (2006)

"Hulluus alkaa pääsemään melkoisen korkealle kun albumi on näin hyvä."

Hyvät soitannot takana ja ensimmäinen kerta koko blogin historian aikana että itse tilaan jonkin albumin mistä olen juuri kirjoittanut. UKK-LP vain 10e, nyt oli niin pienellä hinnalla pilattu ettei voinut vastustaa.

Päivä 164: Von Hertzen Brothers - Approach (2006)

"Poseeraisivat oikeissa lehdissä, kuten Cosmossa"

Uusi päivä ja uudet kujeet takana. Nyt bloggaillaan ihan simona.

Päivä 163: Apulanta - Kiila (2005)

"Pysykää vahvoina veljet."

2000-luku tarjosi meille myös tällaisen helmen.

Päivä 162: Lenni-Kalle Taipale Trio - Lumia (2005)

"Menestystä kilpailuissa, palkintoja milloin mistäkin sekä kaiken lisäksi salibandyä vuodesta 2002."

Tänä viikonloppuna on nautittu äänittämisen riemusta oikein olan takaa. Akustinen kitara kuulostaa erikoisen hauskalta kun sen äänittää suoraan ja lisää säröt jälkikäteen. Tässäpä teille annos vaikeuksia.

Päivä 161: Mastodon - Blood Mountain (2006)

"Kuulostaa tarpeeksi eeppiseltä seikkailulta tälle illalle?"


Tulipa tekastua kova biisi tälle illalle, olo aika mellevä.

Päivä 160: Tom Waits - Bone Machine (1992)

"Se toi esille sellaisia paikkoja joiden pariin en haluaisi tutustua edes Waitsin seurassa."

 Vaikka tässä ollaankin jäljessä niin kauheasti ettei oikeasti edes kehtaa hirveästi mainostaa uusista kirjoituksita, niin onhan se kiva huomata kuinka paljon sitä on tullut kirjoitettua. 160 on jo aika iso luku.

Päivä 159: Kotoisat Sävyt - Halki synkkien maisemien (2014)

"Onko tällainen musiikki sitten tehty jo ihan täydellisesti?"

Hyvät soitannot ja muutenkin hyvä päivä ajaa nämä kirjoitukset aina hirveän myöhäisiksi, vaan eipä näitä taida kukaan niin hirveästi odotellakkaan "uunituoreina". Siitä huolimatta, uuni on ollut lämmin ja leipä on hyvää.

Päivä 158: Megadeth - Countdown to Extinction (1992)

"Olen ainakin aikoinaan tykännyt, tuskinpa muuten tätäkään kirjoittaisin hirveällä kiireellä ennen kuin Batman alkaa."

Katsoppas,  albumin kokoisen tauon jälkeen aikakone loikaa vuoteen 1992. Onpa tullut hirveästi ostettua musiikkia tuolta vuodelta, alitajunta toimii?

Päivä 157: Modernistit - Sanotaan tää on Nykyaikaa (2012)

"Tiedostin riskit ja katsoin kortit, niin kuin tässä harrastuksessa pitääkin. "

Huomasinpa tuossa että olen leikkimielisesti noin kuukauden myöhässä näiden päivien kanssa. Noooooh, jospa nyt vähän kiritään sitten.

Päivä 156: Kingston Wall - I (1992)

"Eihän "ysärillä" kukaan vaan voinut tehdä mitään näin siistiä?"

Harmittaa ettei näin kova albumi saanut tasoistaan tekstiä, mutta eipä se mitään. Ehkäpä nämä sanat auttavat ymmärtämään vielä tarkemmin kuinka tärkeä albumi tämä on minulle.

Päivä 155: System Of A Down - Hypnotize (2005)

"Tämä on sitä kuuluisaa "ihmisen pimeää puolta"."

Uutta kirjoitusta sai taas odottaa kun oli töitä ja.. juttuja. Tässäpä tullee taas.

Päivä 154: Kumikameli - Sulaa Kultaa 1996 - 2008 (2008)

"Paitsi humpasta. Se on parasta."

Tulipa eilen todistettua Jarkko Martikaista ja hänen luotettavan ystävällistä taustabändiään Oulun Rauhalassa, pienestä sateesta huolimatta todella kova keikka, mahdollisesti paras Martikaisen keikka minkä olen koskaan nähnyt. Tähän toki syynä että nyt ensimmäistä kertaa pääsin todistamaan miehen ja kitaran suhteeseen perustuvan romanssin laajenemista vähän suuremmiksi.. juhlaksi. Hyvä Jarkko ja hyvä kaikki.

Sitten vähän väsynyttä kirjoitusta, olkaa hyviä.

Päivä 153: Beastie Boys - To The 5 Boroughs (2004)

"Ollaanpa kerrankin "todellisia" ja annetaan musiikin puhua."

Päivä 152: Emiliana Torrini - Me and Armini (2008)

"Elämä on mysteerinen kuin karvallinen suihkuverho."

Hyvin harvoin kommentoin tässä vaiheessa jo tuota teksistä nappaamaani irrallista "aivopierua" vaan tällä kertaa en voinut olla pohtimatta omaa.. en nyt sano nerouttani vaan.. jotain.

Joka tapauksessa, Batman ja Myrskyluodon Maija on tältä päivältä katsottu, tässä tulee jälleen uusi kirjoitus aiheesta josta minulla ei ole mitään hajua. Nauttikaa, tai tehkää jotain muuta mistä nautitte. Pääasia että nautitte. Jostain.

Päivä 151: Metallica - Master of Puppets (1986)

"Vauhtia oli kuin Honda Monkeyssä yhdistettynä piripään arkipäivään."

Jos eilisessä kirjoituksessa oli puutetta tekstistä, kritiikistä, vitseistä ja kaikesta muustakin maan ja taivaan väliltä niin tänään minä vakuutan että nyt tulee kaikkea mahdollista mitä näistä kipeistä sormista irti saa. Nyt on nimittäin albumi isolla C'llä.

Päivä 150: Dalindèo - Open Scenes (2006)

"Sillä ne albumit yleensä alkaa."

Nythän kävi sillä tavalla, että allekirjoittanut innostui eilen vähän käppäilemään sen verran että tämän kirjoituksen julkistaminen ja samalla muuttui myös "Vinyyli-Torstai, Perjantaisin" muotoon "Vinyyli-torstai, perjantaisin mutta oikeasti lauantaisin." Ei se mitään, jatketaan.

Päivä 149: Tool - 10,000 Days (2006)

"Eipä nykyään vastaavaan pysty kuin kaiken maailman teinihömpät, kuten Muse."

Nonny, sitten mennäänkin räpistä vähän muille vesille. Huomenna otetaankin paluuta normaaliin arkeen ja palautetaan LP-torstai takaisin tähän blogiin. Ja kyllä, koska huomenna on virallisesti perjantai, niin olkoon kyseisen erikoiskirjoituksen uusi nimi vaikka "LP-Torstai, Perjantaina".

Seuraavaa artistia on vaikea hehkuttaa suomessa, sen ääntäminen menee yleensä sekaisin erään musikaalisen neron kanssa, jonka nimeä ei nyt sovi mainita. Sitä kukaan ei saa tietää.

Päivä 148: Solonen & Kosola - Kolmetoista Kertaa Kovempi Ku Kukaan (2013)

 "Nyt se kuitenkin pilasi muuten niin hyvän fiiliksen ja aiheutti mielen pahoittamisen."


"Matka jatkuu" sanoi kilpikonna soppalautasella. Tänään sitä räppiii.

Päivä 147: AC/DC - Highway To Hell (1979)

"Tässä oli vielä sitä selkeää vaaraa, mutta laimennus oli jo hiukan käynnissä."

Katsokaapas kun ahkeruus vei voiton ikuisessa taistelussa laiskutta vastaan, tässä on uutta kirjoitusta yhdestä kovimmista albumeista jonka tiedän tältä bändiltä. Silleen yleisesti se nyt on ehkä.. Noh, lukekaa niin selviää.

Päivä 146: Johnny Cash - At Folsom Prison (Live) (1968)

"Hauskaa että tämä yleinen pahuuden käyrätorvi sattui olemaan niin harras uskovainen että Jeesuskin olisi voinut hälle kommentoida: "Rajota vähän Johnny.""

Voi jumbe, meillä oli meinaan hellepäivät täällä Oulusessa. Ainakin välillä. Joka tapauksessa, tässä teille vähän musiiikkia vankilasta. On muuten maailman kovin livealbumi.

Päivä 145: Diablo - Icaros (2008)

"Eräänlaisella tauolla sitä on siis itsekkin ollut."


Jatketaan kotimaisen raskaamman musiikin seurassa ja samalla myös jatketaan kummallista siipi-teemaa. Kätevän looginen jatkumo..

Päivä 144: Mokoma - Kuoleman Laulukunnaat (2005)

 "Angst angst, nyyhketi nyyh, kyllä tämä asian yhden varmistaa."

Tämän kirjoituksen intro osuus on kirjoitettu päivä tämän itse kirjoituksen kirjoituksen jälkeen. Sen verran haluan sanoa että anteeksi kaikille jotka sattuvat Mokomasta pitämään. Minäkin olen, varsinkin tästä albumista. Nyt vain ei irronnut teksti ja päädyin jälleen runoilemaan. Anteeksi. Kannattaa hypätä vain tämän tekstin yli ja jatkaa elämää ilman että tätä on koskaan tapahtunut.

Päivä 143: Allu Tuppurainen - Röllin Laulut 1 (1986)

"Joskus pitäisi vain olla naiivi ja antaa lastenlaulujen olla lastenlauluja."

 Niin lyhyt kuin ytimekäskin "Juhannus-speciaali".

Päivä 142: Atomirotta - I (2014)

"Muistakaa lapset, hipelöinti on yksi hyvä syy miksi levyjä kannattaa ostaa "

 Seuraa teksti jota en koskaan uskonut kirjoittavani. Samalla olen myös halunnut kirjoittaa tämän jo tämän blogin ensimmäisestä päivästä saakka. Ristiriitoja, argh. Joka tapauksessa, tässä on...

Päivä 141: Motörhead - Motörizer (2008)

"Hetki piti miettiä että olikohan tätä oikeasti edes julkaistu. Pelottavaa."


Samoissa tunnelmissa jatketaan, huomenna onkin luvassa jotain mistä olen pitkään jo halunnut kirjoittaa ja siksi säästän siitä kirjoittamisen huomiselle ja paremmalle ajalle. Pitää päästä kirjailemaan jotain yhtä hyvää kuin albumikin on.

Päivä 140: Slayer - God Hates Us All (2001)

"Se on vähän kuin tsekkiläinen jääkiekko-joukkueessa, ei mikää joukkuepelaaja."

Häät on juhlittu ja kotiin palattu, sen kunniaksi alkuviikolla onkin kuunneltu aika erillaista musiikkia kuin viime viikolla. Tässäpä siis tarkkojen muistiinpanojen perusteella muutamasta albumista yksinkertaiset ja huonot argumentit.

Päivä 139: Michael Jackson - Bad (1987)

"Kauan eläkään MJ, muusikko ja todellinen laulaja."

Reissu-edition jatkuu jälleen kerran, nyt vuorossa suhteellisen kova albumi.

Päivä 138: Paleface - Helsinki - Shangri-La (2010)

"Tutkimusten mukaan keskiverto-räppäri lukee vitsikirjoja, mutta Paleface ilmeisesti keskittyy kirjoihin mitkä ovat fiksuja. Todennäköisesti sanakirjoja."

Koska tänään painuimme koko poppoo reissun päälle, on päivän kirjoituskin hieman erillainen kuin normaalisti. Ns. "Reissu-edition"

Päivä 137: Leonard Cohen - I'm Your Man (1988)

"Mikä tarkoittaa aika pitkälti: "Ei aiheuta joka kolmannella biisillä suurta myötähäpeää.""

Hyvät lukijat, voipi olla että seuraavaa päivitystä joudutaan odottamaan jälleen kerran jonkin verran, on nimittäin jälleen kerran reissaamisen aika ja sikäli jos viime kerran hyvä tuuri toistuu niin ei varmaan satu taaskaan tietokoneen laturia mukaan. Vaan ei anneta sen haitata, jooko? Lupaan olla ahkera koko loppuviikon ja pyrin saamaan teille jotain hölynpölyä että voitaisiin edes jollakin virneellä todeta että "hyvin tämä projekti etenee." Pitemmittä puheitta..

Päivä 136: Led Zeppelin - III (1970)

"Jossain se oli ja tässä se nyt on."

 Tämän päivän koko perheen kävelyretki vei meidät vähän erillaista reittiä pitkin takaisin omille kotikonnuille eli suurelle ja mahtavalle Kuivasjärvelle. Kävelessämme vanhoja tuttuja maisemia veivät tuli mieleen monet värikkäät muistot Ahvenojan puistosta, koulun juoksuradalta ja monista muistakin mestoilta. Jäin miettimään mikä olisi sellainen bändi millä olisi sellaiset syvät juuret kyseiseen aikaan ja paikkaan. Kauan ei tarvinnut miettiä.

Päivä 135: Radiohead - OK Computer (1997)

"Melkoinen vonkale olikin, ei naarmun naarmua."

Tuskainen kirjoitus, olkaa hyvä.

Päivä 134: AC/DC - Let There Be Rock (1977)

 "Sanoitus ja sävellys lyövät kättä kuin allekirjoittanut Fröbelin Palikoiden keikalla."

Hyvät kansalaiset, seuraa tiedote:

Päivä 133: The White Stripes - Elephant (2003)

 "Duuuu du, du du du duuuuu duuuuu."

Meikän portti selvisi, tämä on oikea ilon ja onnen päivä! Tulipa myös otettua tänään annos Marvelin universumia kun vihdoin ja viimein tuli tsekattua The Guardians of Galaxy sekä heikäläisten Netflixin kanssa yhteistyössä tehty Agent Carter-sarja. Hetken verran ryhdyn liikkuvan-kuvan kriitikoksi ja arvioin teille tämän kaksikon:

"IHAN SAIRAAN HYVÄ."

"MEH."

Kumpi on kumpi, se teidän on selvitettävä itse. Tässä sitten juttuja musiikista. Jiihaa.

Päivä 132: Jarkko Martikainen - Koirien Taivas (2014)

 "Silloin mentiin aika samanlaisella setillä kuin Redneckissäkin, mutta mahdollisesti ikimuistoisin kokemus hänestä löytyykin kaatopaikalta."

Sade valtasi tälle illalle Oulun ja syrjäytti diktaattorimaisesti aurinkoisen kesäkelin, huomenna kuulemma tuulee suhteellisen reilusti. Selviääköhän allekirjoittaneen takapihalle kyyhäämä portti? Jännitys tiivistyy, siihen saakka tässä teille annos Martikaisen Jarkkoa.

Päivä 131: Notkea Rotta - Notkea Rotta (2012)

 " Ei valvottaisi enää tuhansiakaan öitä kun laitettaisiin loppuun vähän grindiä."

Tulipa "äksäiltyä" pitkästä aikaa koko perheen voimin ja voi hyvänen aika mitä aarteita sieltä löytyikään, samalla kasvattaen tämän perheen albumien kokonaismäärän jo 400 paremmalle puolelle. Kyllä tulee lapset saamaan komean perinnön kun aika jättää meistä jälkemme.

Päivä 130: The Doors - Waiting For The Sun (1968)

 "Antakaa Keijollekkin mahdollisuus. Siinä voi olla seuraava Jim Morrison. Tai entinen." 

Laintakseni ikimuistoisesti kotimaista legendaarista Sleepy Sleeppersiä: "Oli kesä oli mopo." Tässä tapauksessa ei ollut mopoa, mutta kesä kylläkin. Se vei vähän mukaanaan ja tästä syystä blogikin jäi hetkeksi lomalle. Niin ja olihan siinä töitä ja pääsykokeitakin. Noh, tässä ollaan taas. Oletteko tyytyväisiä?

Päivä 129: Tom Waits - Blood Money (2002)

"On pakko kehua kuitenkin albumin yleistä, hämyisän savuisen synkkää tunnelmaa."

Huh huh, melkoinen työpäivä taas takana, sen kunniaksi otetaan hörppy Waitsiä ja annetaan sormien kirjoittaa mitä mieli tekee.

Päivä 128: Noel Gallagher's High Flying Birds - Chasing Yesterday (2015)

 "Ei Noel nyt niin paljon lähde vääntelemään että hän tekisi jotain niin siistiä. Arvatkaa olinko oikeassa?"

Alkuun on todettava kaksi asiaa. Yksi: En tiedä mitä tapahtui kun eilen lisäilin viime aikaisiin päivityksiin uusia kuvia, mutta jostain syystä kaksi päivitystä jo muutaman viikon takaa päätti loikata ihan koko blogin kärkeen. Ärsyttävää, jos joku tietää miten tämän korjata niin olisin oikein onnellinen jos minullekkin paljastaisitte?

Kaksi: Kiitos Rane oivasta vinkistä!

Here we go!

Päivä 116: System Of A Down - Steal This Album! (2002)

"Onneksi olen itse vastuuntuntoinen aikuinen ja ostin albumin aitona, toivottavasti moni albumin kaapannut myös teki saman"

Vaikkei tänä vuonna vappua juhlittu omalta osalta turuilla ja toreilla, kyllä se oli jälleen kerran leppoisa. Hyvä meininki ja hyvä musiikki täytti menon ja meiningin vaikka iltasella vähän vaikuttikin että iltasella soivan musiikin vuosikymmenen syystä tai toisesta matkustikin tuonne kultaiselle ysärille. Ei se mitään, hyvät oli bileet.

Päivä 115: Kent - Vapen & Ammunition (2002)

"Kent = Death Metal? Kenties?"

Ööh, koska tämän päivän kirjoitukset on julkaistu tällaisena "rönttönä" on tämä todennäköisesti se viimeinen jonka luette. (Toivottavasti olen saanut kirjoitetua kaksi muutakin juttua, muuten tämä toteamus on hölmö) Vappu 2015 oli kaiken kaikkiaan erityisen hieno pyhä ja sen onnistumiseen liittyi monta erillaista seikkaa. Eniten koko Vappua kuvaa se että viimeisin googlettamamme asia on: "Mihin Pekka Pohjola kuoli?" Jos joku tietää niin kommentoikaa tekstin alla olevaan kommentti osioon. (Pliis, kukaan ei ole kommentoinut vielä tätä kautta mihinkään)

Päivä 127: Diamond Head - Lightning To The Nations (White Album) (1980)

"Vieläköhän niitä liivejä jostain saisi?"

Tänään otetaan suunta kohti "hevimömmön" menneisyyttä ja tuodaan mieleen aika sairaan siisti levy jonka kaikkien kannattaa tsekata. Samalla jännitellään pääseekö tämä suuri bloggari askeleen lähemmäksi sitä suurta journalistin-uraa, sillä huomenna paljastetaan päästiinkö ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon. Kutkuttavaa. Vai onko? Ehkei...

Päivä 126: Jaco Pastorius - Jaco Pastorius (1976)

Jotta minua ei nyt iha naureta ulos bloggerista ja kaikesta muusta lähes yhtä tärkeästä, antakaa selitän takinkääntämisen alkeet mahdollisimman yksinkertaisesti: Jaco Pastorius.

Sitten pikkuinen jälkiruoka teille joille on tarkat silmät tai muuten vain satuitte hoksaamaan tämän uuden julkaisun lukiessanne jotain vanhempaa juttua. Tästä ei tullut mitenkään hieno teksti kuvaamaan tätä albumia, mutta kertoo hienon tarinan siitä miten mies voi joskus olla ihan väärässä. Olkaapi hyviä.

Päivä 125: Stam1na - Raja (2008)

"Onneksi tässäkin tarinassa löytyy myös niitä ilon ja hauskuuden hetkiä, harmi että siihen vaan vaaditaan Muistipalapeliä mukaillen "liikaa verta ja alkoholia". Sekaisin toisissaan."

Euroviisut ovat täällä. Hurraa. Sen kunniaksi vihdoin ja viimein julkaistaan jo pari päivää sitten aloitettu teksi Stam1nasta.

Päivä 124: Faith No More - Sol Invictus (2015)

"Onko tässä Faith No Moren Lulu?"

Täällä taas, viikonlopun työkiireet ja yleinen laiskuus teki taas kirjoittajan elämästä vaikeaa, joten kuten kunnon miehen pitääkin, "tänään korjataan kaikki". Olen jälleen kerran kuunnellut kolmen albumin (okei, yhden aikana nukahdin mutta ei anneta sen haitata) ryppään jota puran nyt seuraavien päivitysten aikana. Toivotaan että laatu pysyy hyvänä ensimmäisestä kirjoituksesta saakka.

WÖYH oli muuten ihan sairaaaaaan kova. Suosittelen vilkaisemaan jos se sattuu vielä teikäläisten kylille tulemaan.

Päivä 123: Michael Jackson - Thriller (1982)

"Ei normaali ihminen vaihda väriä telkkarissa."

Tänään on kirjoittaminen sanojen todellisessa merkityksessä nopeaa ja sanotaanko jopa nohevaa, on nimittäin tullut vihdoin ja viimein se päivä kun pääsee taas wöyhöttämään kunnolla. Mukavat musakki-pohjat saadaan kuitenkin otettua, kiitos eilisen LP-löytöjen. Vihdoin ja viimein on jälleen kerran aika palata "Vinyyli-Torstain" pariin.

Päivä 122: Samuli Putro - Taitekohdassa (2014)

" Jos synnytti niin laittakaahan samoja paineita minullekkin, tuli meinaan Putron pojalla tehtyä aika huippu albumi."

Jes, vihdoin ja viimein otimme suunnan kohti keskustaa ja kävimme kuittaamassa ristiäslahjaksi saadun lahjakortin (Kiitokset Rane!) muutaman LP'seen. Niistä kirjoituksia saa odotella vielä hetken mutta sitä ennen otetaan käsittelyyn vuorostaan eilisen Kodin Ykkösen ale-laarin löydöistä toinen. Tällä kertaa arvokkaan puolison löytö.

Ja ainiin, huomenna WÖYH! MAH.TA.VUU.TTA.

Päivä 121: Franz Ferdinand - Right Thoughts, Right Words, Right Action (2013)

"Jälleen kerran aika otollisia albumeita kuvaamaan meikäläisen syksyä 2013." 

Tänään käytiin pitkästä aikaa vähän bongailemassa Kodin Ykkösen Ale-laareja ja kas kummaa: Aarteita löytyi jälleen kerran muutaman kappaleen verran! Tuli myös bongattua muutaman bändin albumeita joita myytiin viidellä sentillä. Harmitti.

Päivä 120: Nirvana - Nevermind (1991)

"Grunkke, tuo ysärin ensimmäisen puoliskon hienoin ja kauhein ilmiö, oli juuri näinä vuosina aivan suosionsa huipulla."

Onpahan ollut taas tapahtumia ja olotiloja tässä viimeisen parin päivän aikana. Päivittäiset kuuntelut menneet tässä kuussa ihan pieleen, vaan eipä se mitään. Onhan noita kuukausia jäljellä. Pääasia on kuitenkin se että junnu sai komian nimen ja ukko pääsi nolaamaan itsensä taas vaihteeksi. Se jos joku virkistää. (Ei oikeastaan)

Päivä 119: Anthrax - Among The Living (1987)

"Tänään tulin vain huomanneeksi miksi bändiä ei pidetä nelikon muiden osallistujen tapaan uraauurtavana legendana vaan "silleen ihan hyvänä bändinä". "

Semmottiin keskiviikko takana että oksat pois, ensimmäisen kerran tämän kevään aikana oli tuli jo sellainen fiilis että pian on kesä ja tämänkin hikisen urpon mielen valtaa lähes teinityttömäinen innostus kaikkeen kivaan sekä kesäiseen. Kyllä tämä tästä kokoajan paremmaksi menee, enkä tälläkään kerralla tarkoita blogin tekstien laatua. Ne pysyvät aina ja ikuisesti tasaisien harmaana, sillä joidenkin asioiden ei ole tarkoitus muuttua.

Päivä 118: Franz Ferdinand - You Could Have It So Much Better (2005)

  "Kun tätä tänäänkin kuuntelee oikein tuntee kuinka jälleen saa sellaista uutta energiaa ja intoa."

Täällä taas, muutama päivä jälleen tuli taukoa kun käytiin koko jengin kera vähän reissailemassa kuuluisassa Savossa. Tällä kertaa ei pääsykokeiden aiheuttaman ressin vuoksi kirjoitettu autossa, mutta ollaanhan tässä muutenkin jäljessä. C'mon, rentoutukaa, kyllä meikä taas kirii.

Joka tapauksessa, tänään on pääsykokeet sitten ohi ja nyt sitten odotellaan kuinka pieleen ne meni. Todennäköisesti aivan penkin alle, vaan ei anneta sen masentaa. Kuunnellaan levyjä, se helpottaa.

Päivä 117: The Flaming Sideburns - Sky Pilots (2003)

"Odotukset ovat kuitenkin myös korkealla nukkumisen kannalta joten tällä kertaa kerron albumista käyttäen hyväksi Wikisitaatteja. "

Olkoon tämän päivän tripla-päivityksen otsikkona "Vappu vei voiton, bloggari jätti kirjoituksia väliin!" Olen pahoillani, tällä kertaa ei oikein löytnyt aikaa eikä mielenkiintoa. Ei anneta sen kuitenkaan haitata, vaan paukautetaan tälle illalle tosiaan kolme albumia. Hienona uudistuksena vapun kunniaksi, olen lisännyt kirjoitusten perään aina suoran linkin albumin Spotify-sivulle jonka saat tästä eteenpäin soimaan välittömästi lukemisen jälkeen jos Spotifyn omistat. Tiedättehän te. Helpooa kuin heinälato.

Päivä 114: AC/DC: Powerage (1978)

"Aikaan jolloin yksinkertaisuus oli pop."

Tänään päästiin kokemaan todellisesti itkuhälyttimen parhaimmat puolet, nimittäin naapurivakoilu. Harmi että tuo pätkäisee aina säännöllisen väliajoin, mutta kyllä tänäänkin urkituista tiedoista voi päätellä vaikka ja mitä. Esimerkiksi sen että C18-kämpän pipopäinen ukko luukuttaa tyhmää musiikkia liian isolla. Urpo.

Päivä 113: Mariska & Pahat Sudet - Mariska & Pahat Sudet (2010)

"Voisin melkein sanoa että hölmö"

Tämän päivän aikana olen oppinut että päästäkseen eroon ennakkoluuloista on hankittavia ystäviä jotka ovat ystäviä ennakkoluulojesi kanssa. Yksi suurimmista ennakkoluuloistani on aina ollut se että HPK'n fanit pitävät possu-hattuja ja kiusaavat pieniä lapsia. Kävi ilmi että olin väärässä. HPK-fanit ovat oikeasti tosi mukavia, eikä se 'kerhokaan ole mikään tyhmä lauma olentoja joita myös ihmisiksi kutsutaan.

Päivä 112: Nirvana - Unplugged in New York (1994)

"Valitse tämä lähimmästä musiikkipisteestäsi."
 
Jälleen jäi muutama päivä välistä, syytetään tällä kertaa sitten vaikka liian väkevää jugurttia ja kipeitä varpaita. Vaan ei sillä, nyt kiritään sitten kuin ysiluokkalainen keväällä.

Päivä 111: Blur - Parklife (1994)

"Sanat, soittamiset ja heput ovat tuttuja ja turvallisia."

Tässä kiekkopelien lähestyessä loppuaan on ollut harmillista pitää tätä blogia. En tarkoita sillä ettei tätä kiinnostaisi kirjoittaa, tai että olisi raskasta hävittyjen pelien jälkeen ryhtyä kirjailemaan vaan enemmänkin harmittaa teidän uskollisten lukijoiden puolesta. Tällä hetkellä mielessä pyörii vain jääkiekko ja se on luonut haasteita tällaisen musiikkiblogin kirjoittamiseen. Eihän kukaan nyt tule tänne lukemaan mitä mieltä olin pelistä tai katsomaan sitä hirveää selitystä miksi taas hävittiin vaikka pelattiin ihan hyvin. Olen ihan hyvin onneksi kitkenyt kaikki moiset näistä teksteistä ja jatketaan samalla linjalla tänäänkin. Sen sanon että vaikka näyttää siltä että SM-kulta tänä vuonna näyttää kaartavan rakkaan kotikaupunkimme joukkueen niin on erittäin mahtavaa että meillä on tämän kaltainen seura joka herättää näin vahvoja tunteita edelleen.

Sitten asiaan, sattumalta huomasin tänään Facebookin feedistä että rakas suosikkini Blur on julkaissut uuden albumin. Olen vilkaissut levyn ensimmäisen sinkun eikä se ollut niinkään makuuni, mutta varmasti jossain vaiheessa tulee koko albumi vilkaistua ainakin Spotifyn kautta. Tämän johdosta onkin aika ottaa käsittelyyn kyseisen bändin paras kokonaisuus ja samalla koko Brittpop-ilmiön paras albumi.

Päivä 110: Syd Barrett - Barrett (1970)

"Baby Lemonaden upea kitarointi avaa albumin ja mieleeni tulee heti kummallinen kaiho"
Välipäivä lätkästä, ilmassa ollut pientä jännitystä. Tai mitä lie, eikös tänään pitänyt sataa lunta tai jotain? Tuntuu pahalta valittaa säästä jossa se on parempi kuin on luvattu, mutta ikuinen traumani Pekka Poudan lupaamasta lumisateesta on jäänyt pahasti päälle. Pekka, se junnu joka odotti pihalla koko päivän ulkona lumisadetta ei ole unohtanut vieläkään. Eikä tule ikinä unohtamaan.

Päivä 109: Metallica - Ride The Lightning (1984)

"Esimerkkejä tällaisista valinnoista on monia, kerran muistan hölkänneeni Oulun keskustasta Kuivasjärvelle (olin kummallinen nuori ja mm. köyhä) ja kuunnelleeni matkalla Stam1naa." 

Viime päivinä on bloggailun edelle ikävällä tavalla nousseet sairastelut, työnhaut ja muut paljon vähäpätöisemmät hommat. Tästä syystä ollaan jälleen vähän jäljessä aikataulusta, mutta eiköhän se kiinni kiritä taas piakkoin.

Tämä kirjoitus oli tarkoitus julkaista alunperin sunnuntaina, jolloin pelasin tälle kaudelle viimeisen oman lätkäpelin. Sitä ajatellen hain hieman valmistautumista tämän albumin kautta ja jäin hiukan samalla pohtimaan musiikin vaikutusta itsensä psyykkaamiseen. Tässä vaiheessa Aasi rakentaa sillan ja...

Päivä 108: The Crash - Melodrama (2003)

"Se on minulle loppujen lopuksi ihan sama. Jos ei muille kelpaa niin kyllä se meille kelpaa."

 Lauantai, tuo päivistä suloisin. Päivän aikana ollaan jälleen nautittu upeasta kotimaisesta jääkiekkoilusta ja frendeistä. Pääsinpä myös vihdoin ja viimein upeassa Archer-sarjassa Netflixin päätyyn saakka.

"Jee." 

Päivä 107: WÖYH! - Dwzyrek (2015)

"Sanokaa muita albumeita jotka tekevät lyriikallaan edellisestä albumista paremman? Ei niitä kyllä montaa ole, ei tule ainakaan mieleen."


Vihdoin ja viimein se päivä jota tämän blogin miltei ensimmäisestä kirjoituksesta saakka ollaan odoteltu, on nimittäin vihdoin ja viimein tullut se päivä jolloin WÖYH-yhtyeen uusin tuotos on julkaistu ja päästy kuuntelemaan jo muutamaan otteeseen. Albumi yleensä tarvitsee muutaman kuuntelun että se alkaa aukeamaan ja nyt voidaan sanoa että tämä albumi on...

Päivä 106: Dire Straits - Making Movies (1980)

"Muistaakseni joku meistä lapsista yritti piilottaa jonkin Knopflerin levyistä mutta se vain löytyi aina takaisin. Painajaismaista."

Dwzyrekin aatto, ihan huippua albumia odotellaan ja heti aamusta sen saakin äksästä hakia. Ihan mahtia, jännitys tiivistyy siitä mitä luvassa on, ainakin kaikki arviot lupaavat tähän mennessä hyvää.

Tähän päivään on mahtunut yksi huikean pitkä kävelylenkki ja kalaruokaa. Kaiken kaikkiaan hyvä päivä joka on kiva päättää hieman keski-ikäisempään rosken rolliin. Okei, tämä ei ihan mene sarjaan "albumeita joita on odottanut miltei liiankin paljon" mutta ei annetan sen haitata. (itse asiassa minulla ei vain ollut sellaisa vinyyliä kuuntelematta mikä tähän kategoriaan menisi)

Päivä 105: Queens of the Stone Age - ...Like Clockwork (2013)

"SIR ELTON JOHN. Mitä täällä tapahtuu?"

Oho, tulipa oikea Michael McHipster kuva tänään. Filttereitä on enemmän kun.. jossain. Kai.


Jatketaan tänään osittain samalla linjalla kuin eilen, eli albumeilla joiden julkaisua tuli odoteltua vähän sitä kuuluisaa normaalia enemmän. Jotenkin eilisen albumin kohdalla ei tekstistä tullut omaan makuun hirveän laadukasta, joten koitetaanpa sitäkin paikkailla pikkusen tänään.

Päivä 104: Stam1na - Viimeinen Atlantis (2010)

 "Oli aika tuoda ilmoille seuraava albumi, joka tulisi tekemään bändin tuotantoo melkoisen loikkauksen."

Herkullinen viikko käsillä, on nimittäin pitkästä aikaa sattunut sellainen viikko että sen päässä odottaa uusi albumi jota on odotettu jo pitkään, muutaman kerran siitä lienee tässä blogissa ollut puhettakkin. Perjantaina nimittäin saadaan vihdoin ja viimein jatkoa WÖYH'in upealle debyytille. Mitään sen suurempia höpöttämättä, tälle päivälle valitsin erään toisen levyn, joka aikoinaan aiheutti vastaavaa innostusta ja jännitystä.

Päivä 103: Ismo Alanko Teholla - Blanco Spirituals (2008)

" Äänimies-Eskolle on myös nostettava hattua."

Mukavata maanantaita kaikille, tänään ollaan saatu kokea kävelylenkki muutaman kilsan päähän kauppaan, tädin vierailuja ja Liigan kisa-studioita. Kaiken kaikkiaan siis hieno päivä. Sen kunniaksi, hieno levy.

Päivä 102: Johanna Iivanainen ja Eero Koivistoisen Yhtye - Suomalainen (2003)

" Paula Koivuniemenkin voi helposti sekoittaa Katri Helenaan jos sille tuulelle sattuu."

Päivään numero 102 on mahtunut pitkä kävelylenkki koko jengin (miinus kissat) voimin ja luistelukoulussa huutaminen. Aktiivinen sunnuntai on hyvä lopettaa leppoisasti känkyn ja puolison valitseman hyvän levyn saattelemana.