"Eivätkä nämä hautajaiset ole mitkään itkun ja kivun juhlat, nämä ovat juhlat jotka ovat täynnä lohtua ja rauhaa."
Soikoon torvet ja nokkahuilut, on tullut aika juhlistaa tämän blogin ensimmäistä sataa päivää! Jihuu, jippii, yms! On tämä niin hauskaa, tuntuu että ihan vasta tämän idean laittoi käytäntöön Led Zeppeliinin nelosella ja päätti että nyt sitten kirjoitetaan. Rehellisesti sanottuna, tällaiset haasteet ovat aina olleet minulle huonoja menestyksiä, mutta ei voi kieltää että tällainen miltei sadan päivän omistautuminen olisi jo aika hienosti tehty.
Ensimmäiset sata päivää ovat osoittaneet kuinka helpottavaa ja stressaavaa musiikki voi olla, joskus sitä oikein odottaa että pääsee kirjoittamaan seuraavan päivän kirjoitusta, joskus tuntuu siltä ettei oikein kiinnosta mikään levy tai tekstiä ei vain synny. Harmillisia ovat ne hetket kun on käsissä joku hyvä levy jota on oikein odottanut että pääsisi käsittelemään, mutta tekstiä ei vain synny. Tällaisina hetkina on kiva lohduttautua sillä että kyllähän noita albumeita vielä piisaa.
Ajattelin tälle kertaa vähän albumista kirjoittamisen lisäksi pikkuisen käydä läpi tätä ensimmäistä porukkaa. Jopa tämän sisälle on sattunut muistoja vaikka muille jakaa (oikeasti voisin kirjoittaa samoista levyistä ensi vuonna samanlaisen rumban ja käyttää tänä vuonna sattuneita tapahtumia niiden tekstinä) mutta tässä nyt muutama sellainen
Olen yritänyt ensimmäisen sadan levyn kohdalla hakea miltei jokaisesta kuuntelemastani albumista jotain positiivista, mutta joskus tuntuu että albumi on pitkä kuin nälkävuosi eikä siinä tapahdu mitään. Vähän harmittaa ja sattuu kirjoitta nyt tämä, varsinkin kun tässä odotellaam miehen tunnetuimman bändin uusinta tuotosta, mutta yksinkertaisesti ensimmäisen sadan päivän huonoin albumi oli
Tomahawkin Oddfellows. Sitä oli jopa tuskaista kuunnella, eikä siitä saanut mitään irti, mikä otti päähän suunnattomasti. Eli onneksi olkoon Lady Gaga, Jari Sillanpää, Death Magnetic ja monet muut, ette olleet sentään näin tylsiä.
Sellaista ihan ikuisesti parasta albumia on vaikea määritellä. Mukana oli ihan järkyttävän upeita kokonaisuuksia ja välillä tuntuikin että jokainen albumi joka tässä blogissa esiintyy on vähintäänkin "huikea". Hienoimmiksi hetkiksi nostaisin ainakin
Led Zeppelin II'sen,
Freeweelin' Bob Dylanin ja
TikTakin Ympyrää.
Nippelitietona, koko blogin klikatuin teksti on edelleen
Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändin Vade Retro Satanus I. Tulee todennäköiseti olemaan vielä seuraavat satakin päivää.
Noniin, toivottavasti tämä blogi on innoittanut porukkaa kuuntelemaan musiikkia ja ehkä jopa spotannut tätä kautta jonkun uuden artistinkin. Jos tämmöinen ihme on käynyt niin toivottavasti olette tsekanneet albumin myös Levykauppa Äxästä, josta muuten löytyy miltei jokainen albumi mikä tämän blogin aikana on kuunneltu. Mutta kuten monissa kirjoituksissa on todettukkin, löytyy noita leyvjä myös muualtakin. Varsinkin kotimaisen muusikin kannattaminen on aina erittäin hyvä asia.
Vai mitä anssi?
Kiitos ja jatketaan.
