"Sanat, soittamiset ja heput ovat tuttuja ja turvallisia."
Tässä kiekkopelien lähestyessä loppuaan on ollut harmillista pitää tätä blogia. En tarkoita sillä ettei tätä kiinnostaisi kirjoittaa, tai että olisi raskasta hävittyjen pelien jälkeen ryhtyä kirjailemaan vaan enemmänkin harmittaa teidän uskollisten lukijoiden puolesta. Tällä hetkellä mielessä pyörii vain jääkiekko ja se on luonut haasteita tällaisen musiikkiblogin kirjoittamiseen. Eihän kukaan nyt tule tänne lukemaan mitä mieltä olin pelistä tai katsomaan sitä hirveää selitystä miksi taas hävittiin vaikka pelattiin ihan hyvin. Olen ihan hyvin onneksi kitkenyt kaikki moiset näistä teksteistä ja jatketaan samalla linjalla tänäänkin. Sen sanon että vaikka näyttää siltä että SM-kulta tänä vuonna näyttää kaartavan rakkaan kotikaupunkimme joukkueen niin on erittäin mahtavaa että meillä on tämän kaltainen seura joka herättää näin vahvoja tunteita edelleen.
Sitten asiaan, sattumalta huomasin tänään Facebookin feedistä että rakas suosikkini Blur on julkaissut uuden albumin. Olen vilkaissut levyn ensimmäisen sinkun eikä se ollut niinkään makuuni, mutta varmasti jossain vaiheessa tulee koko albumi vilkaistua ainakin Spotifyn kautta. Tämän johdosta onkin aika ottaa käsittelyyn kyseisen bändin paras kokonaisuus ja samalla koko Brittpop-ilmiön paras albumi.
