"Grunkke, tuo ysärin ensimmäisen puoliskon hienoin ja kauhein ilmiö, oli juuri näinä vuosina aivan suosionsa huipulla."
Onpahan ollut taas tapahtumia ja olotiloja tässä viimeisen parin päivän aikana. Päivittäiset kuuntelut menneet tässä kuussa ihan pieleen, vaan eipä se mitään. Onhan noita kuukausia jäljellä. Pääasia on kuitenkin se että junnu sai komian nimen ja ukko pääsi nolaamaan itsensä taas vaihteeksi. Se jos joku virkistää. (Ei oikeastaan)
Päivä 120: Nirvana - Nevermind
Voehan ysäri. Voin sanoa näin koska olen ysäri-lapsi, toki omat muistikuvat kyseiseltä vuosikymmeneltä ovat pitkälti jääkiekko-painotteisia. Tosin tulihan sitä keikoillakin käytyä, Fröbelin Palikat Oulun keskustassa sijaitsevassa liikuntahallissa oli aikoinaan niin kovaa settiä että välillä tuntuu että siinä saattoi olla se käynnistäjä tähän musiikin kanssa touhuamiseen. Kiitos Palikat. Teille jotka viettivät ysärin alun nuorena, on teille todennäköisesti suurempi vaikuttaja tämä bändi.
Aiemmin tämän blogin aikana olenkin jo Nirvanan kanssa ottanut tuntumaa, muutama viikko sitten kirjoittelinkin yhtyeen viimeisestä julkaisusta, joten lienee hyvä tässä vaiheessa ottaa tuntumaa myös yhtyeen tunnetuimpaan teoskeen, Nevermindiin. Grunkke, tuo ysärin ensimmäisen puoliskon hienoin ja kauhein ilmiö, oli juuri näinä vuosina aivan suosionsa huipulla. Itse en ole juurikaan koskaan ollut kyseisen genren suurin fani, joten ei Nirvanankaan kanssa olla oikein koskaan "bondattu" silleen sen suuremmin. Toki bändi on tullut vuosien varrella enemmän kuin hyvän päivän tutuksi.
Ottaen huomioon etten grungesta sen suuremmin perusta niin onhan tämä kova. Olen monet monituiset kerrat todennut joidenkin albumien olevan erinomaisia "tutustumiskappaleita" jonkin bändin tai genren meininkiin, eikä varmaan ole mitään yllätys että tämä menee samaan kategoriaan. Huippuja biisejä aina toisensa jälkeen ja tunnelma mikä kuvaa miltei täydellisesti sitä ahdistusta mitä kyseisen aikakauden nuorisolla oli. (Tämä on toki oletus, minulla ei tähän aikaan ollut ainakaan mitään hätää)
Miten tästä on näin vaikea kuitenkin kirjoittaa? Ehkä syy on Nirvanan karuudessa tai allekirjoittaneen huonossa vireessä? Laitetaan molempien piikkiin ja jatketaan huomenna uuden albumin voimin. Siihen saakka suosittelen kuuntelemaan tämän albumin ja ahdistumaan. Siitä on hyvä jatkaa sitten kesää kohti.
MÖMÖ
11.5.2015 Oulussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti