Tänään, vuoden 2015 helmikuussa rakkaassa kotikaupungissani Oulussa vierailee yksi kaikkien aikojen parhaimmista kotimaisista bändeistä. Harmi ettei muu kattaus kiinnosta millään tasolla, joten tästä tulee ensimmäisiä kertoja kun en kyseistä orkesteria lähde katsomaan paikan päälle kun he tänne asti vaivautuvat. Olo on kummallinen, joten ehkä on paras kuunnella tänään Stam1naa.
Päivä 38: Stam1na - Nocebo
Kajaanin Anttilasta ostettu julkaisupäivänä intin iltalomilla. Silloin tuli kuunneltua tätä niin paljon että tupakavereita rupesi oikeasti ottamaan jo päähän, hyvä ettei pataan tullut. Vaan onpa tätä kuunneltu senkin jälkeen vaikkeikaan ihan samalla tavalla kuin bändin varhaisempaa tuotantoa. Perus-Stam1na on heikoimmillaankin aika sairaan hyvää.
Nocebo, tuo Stam1nan pyrkimys lähteä ulkomaille on hyvä monipuolinen pakkaus antamaan ensimakua yhtyeen musiikista. Bändi sai tälle albumille vielä mukaan jenkkilästä saapuneen Joe Barresin jonka aiempi kokemus Toolin kanssa esimerkiksi kuuluu vahvasti albumilta, varsinkin Lepositeissä.
Minun kaltaiselleni ikuiselle Stam1na-fanille on albumi juuri sitä mitä haluan aina yhtyeen uudelta albumilta. Monimutkaisia sekä monipuolisia kappaleita joissa lyriikat osaavat samalla niin kiinnostaa kuin huvittaa. Kertosäkeet saavat olla niin poppia kuin ne voivat olla, kunhan jokaisessa biisissä on ainakin se yksi siisti kohta että ne tulee kuunneltua ihan loppuun saakka. Kun bändi on onnistunut albumissaan, on erittäin todennäköistä että kuuntelen albumin kappaleet aivan loppuun, aina sille tasolle ettei hetkeen tule ollenkaan kuunneltua mitään mikä viittaisikaan yhtyeeseen, mutta silti mieli palaa aina takaisin heidän tuotantoonsa kun aika on sopiva. Puhutaan eräänlaisesta riippuvuudesta. Nocebo täytti ja täyttää edelleen nämä kriteerit.
Kuitenkin Nocebolla on yksi asia mikä minua on mietittänyt aina ensimmäisestä kuuntelusta tähän hetkeen asti. Miksi ihmeessä yhtye on valinnut yhden koko tuotantonsa tylsimmän kappaleen ulkomaailman houkutteluksi? Nomad on kyllä sinänsä ihan hyvä kappale, mutta kun ajatellaan Stam1nan kappalevalikoimaa, vaikka ihan tältäkin levyltä, on kummallista että bändi ei kääntänyt englanniksi ihan mitä tahansa muuta kappaletta. Esimerkiksi Rabies olisi voinut toimia erittäin hyvin, samalla oltaisiin voitu ratsastaa vähän Sonata Arctican valjastamilla susi-meiningillä. (okei, tuo olisi hirveää) Toisaalta, kaikella kunnioituksella herra Hyyrystä kohtaan, on hänen enklannin ääntämyksensä tällä albumilla aika huonossa hapessa.
Olisiko Nocebosta sitten pitänyt tulla se breikki ja bändistä uusi Him tai Kirka? Vaikea sanoa, mutta on se kyllä ollut mukava kattoa YouTubesta videoita missä jenkit on ihan tohkeissaan että tällainen musiikki saattaa olla Suomessa listä-ykköstä. Niin se onkin, vaikka meidän suomalaisten maku osaa olla joskus vähän.. poskettoman hienoa, osaa se myös olla monipuolista. On hienoa että maassamme ostetuin/suosituin musiikki voi olla iskelmää, räppiä, metallia, teknoa, indietä.. kun asukkaita on niin vähän niin mikä tahansa voi nousta suosikiksi. Muistetaan ylläpitää sitä, kuunnellaan ja tuetaan kotimaista musiikkia, jooko? Tuolla jenkeissä alkaa tuo mainstream olemaan aika kauheaa sen perusteella mitä on tullut luettua.
Luulenpa että aika monille jotka tätä bolgia lukevat on yhteen musiikki aika tuttua, mutta koska minun mielipiteeni on tärkeä on tässä omat suosikkini Nocebolta. Ehdottomasti ne parhaimmat kappaleet löytyvät levyn molemmista päistä niin aloitus- (Pirunpaska) kuin lopetuskappale (Arveton on Arvoton) toimivat kuin tuhat jänistä. Siitä välistä voisi nostaa vähän korkeamalle jakkarelle kiintiö-punkin Tavastia Palamaan sekä kiintiö-hitit Valtiaan Uudet Vaateet ja Puolikas Ihminen. Rabiesta taputan olkapäälle ja totean "olet sinäkin ihan kiva."
Stam1nasta lisää vielä myöhemmin tämän projektin aikana, toivotaan että tänään Oulun Energia Areenalla on hyvä ilta kotimaisen musiikin parissa ja toivottavasti yhtye tarjoilee muutaman täkyn tältäkin albumilta.
MÖMÖ
7.2.2015 Oulussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti