Päivä 52: Kotoisat Sävyt - Hyvästit Yksinäisyydelle (2011)

"Ei tämä huono levy ole."

Helmikuu on tänä vuonna ollu erityisen lämmin täällä keski-suomessa. Nytkin kun pihalle katsoo niin näyttää siltä ettei meikäläisen toteuttama (ja Pink Floydin innoittama) lumi-muuri taida pysyä pystyssä paria viikkoa pitempään. Tämähän ei ole huono uutinen, on nimittäin semmoinen juttu että tänä vuonna en malta oikeasti odottaa kesää. Tänä vuonna laitetaan tuo oma piha kuntoon ja ollaan joka päivä ulkona ja syyään hirviästi jäätelöä ja otetaan hirveesti arskaa ja grillataan sitruunoita ja kuunnellaan kesämusiikkia..Ääh, nyt on pakko laittaa vähän kesäistä musakkia.

Päivä 51: Ismo Alanko Säätiö - Minä ja Pojat (2004)

"Pitänee siis antaa ihan oikeasti Arttu Wiskarille mahdollisuus."


Perjantai-ilta alkaa kääntymään yötä kohti. Loikataanpa samalla moottoritielle kohti kirjoitusta nro.100. Tälle illalle annoin päätösvallan asunnon kauniimmalle osapuolelle ja hyvän valinnan hän tekikin. Pitkään on tehnyt mieli ottaa tämänkin ukon tuotantoa käsittelyyn, eihän siihen aiemmin mahdollisuutta oikein ole ollutkaan.

Päivä 50: Deep Purple - The Singles A's & B's (1978)

"EI SAAKELI, sehän on tässä levyllä. Huippua!"

Oho, niin sitä on vaan tullut tätä vuotta jo 50 päivää täyteen, enpä olisi rehellisesti itsekkään moiseen uskonut, mutta niin siinä vaan on käynyt. Pitkään pohdin millä tavalla juhlistaisin tätä ensimmäistä merkkipaalua mutta koska tämä nyt kohdistuikin torstaille oli valinta tänään hyvinkin blogin ensimmäisen kirjoituksen aikaisten suosikkeja mukaileva.

No ei vaan, todellisuudessa teki tänään vaan mieli kuunnella 'Purplea.

Päivä 49: Sydän Sydän - Usko Itseesi (2008)

"Damn, vertauskuvani meni palasiksi."

Keskiviikko, keskellä viikkoa. Tänään ovat rikki ainakin seuraavat asiat:

1) Minun selkä
2) Minun jalka
3) Minun kirjoitus-sormi
4) Heini
5) Mortti-koiran unirytmi
6) Päivän albumin kotelo.

Päivä 48: Motörhead - On Parole (1975 / 1979 / 1997)

"Tai no saattaahan Jonne joltain haistakkin."

Ei tänään jaaritella turhia vaan otetaan heti selittelevä linja. Joku varmasti pohtii miksi tämän albumin vuosiluvut ovat jaettu tuollaiseen kivaan kolmikkoon, enkä ihmettele, ei kukaan varmaan aiemmin ole kiinnittänyt edes huomiota moisiin hassuihin vuosilukuihin albumin nimen perässä ja yhtäkkiä niitä onkin kolme. Antakaapas kun minä selitän tämän mahdollisimman fiksusti:

Albumi on äänitetty alunperin vuonna 1975 mutta Motörheadin silloinen levy-yhtiö United Artists ei uskonut että tästä tulisi sitä kuuluisaa lastakaan eikä sitten julkaissutkaan koko juttua. Vasta neljä vuotta tuosta eteenpäin kun bändi oli saanut vähän nimeä meni levy-yhtiö tekemään moisen kulttuuriteon ja julkaisi tämän.

Ainiin, tuo 1997... Päätin ottaa senkin esille sillä juuri tämä versio albumista on julkaistu tuolloin CD'lle. Tästä on siis olemassa monenmoista versiota, joten on ehkä hyvä tarkentaa.

Mutta mennäänpä sitten itse astiaan.

Päivä 47: Tom Waits - Blue Valentine (1978)

"Tunnelma on hämyisen salaperäinen, taianomainen."

Alkuun ilouutisia, WÖYH'in uuden albumin julkaisupäivä on julkaistu ja bändi tulee keikallekkin Ouluun saakka toukokuussa, tämä on niin siistiä että saatan ehkä mennä pähkinöiksi. Tai no, lienee jo myöhäistä tällaisille kaavailuille, menin nimittäin jo. Nyt alkaa malttamaton odottaminen että pääsee Wöyhöttämään. (Toki muutakin odotettavaa tässä ennen sitä, ehkä jopa tärkeämpää)

Tajusin tässä illalla että jätin Ystävänpäivältä käyttämättä aika oivan albumin, jonka nimessä jo mainitaan Pyhä Valentino. Nyt on maanantai, ihan tämmöinen normaalin harmaa sellainen, joten miksei kuunneltaisi se nyt?

Päivä 46: The Dead Weather - Horehound (2009)

"Eikö me sovittu ettei me tykätä White Stripesista, sillä laulajalla on ärsyttävä ääni ja sen biisit on huonoja."

Sunnuntai, laskiainen. Siinäpä olisi tälle päivälle teemaa kerrakseen, mutta ikävä kyllä ei hyllyistä löydy oikein mitään sopivaa musiikkia kattamaan sitä. Ei suotta kuitenkaan harmistuta, vaan nautitaan jälleen kerran tuoretta musiikkia 2000-luvun loppupuolelta. Tälle päivälle olen valinnut albumin joka liippaa hyvin läheltä aiemmin tällä viikolla karussa käsittelyssäni ollutta The Last Internationalea. (En toki mainitse bändiä muulloin kuin nyt, mutta jos luette tuon niin huomaatte että mainitsen tämän bändin tuon kirjoituksen ohessa, joten ajattelin että olisi hyvä nyt tehdä sama tässä kirjoituksessa)