"Voi kyllä toisaalta olla että aika on kullannut muistot. Syvä huokaisu."
Niinpä siinä nyt kävi ettei vanhalla kunnon Fujitsulla enään kirjoittamaan päästy. Se palveli aikansa erittäin hyvin, eikä oikeastaan osoittanut huonoa vointiaan millään tavalla kuin vasta nyt viimeisinä päivinään. Harmi, mutta ei se midis. Jatketaan väliaikaisesti vanhalla kunnon "sputnikilla" (noin 10 vuotta vanha Toshiban kone) josta puuttuu näppäimiä ja yleistä nopeutta. Tuleepa ainakin rauhallista tekstiä.
Eilinen oli niin kurja päivä että päädyin tänään kuuntelemaan jotain varmasti hyvää ettei ainakaan levyn kanssa menisi hermot. Tästä syystä päivän albumi on Y-lokerosta.
Päivä 25: YUP - Lauluja Metsästä
Huono päivä muuttuu aina paremmaksi kun kuuntelee hetken verran Martikaisen Jarkon ja kumppaneiden tarinoita, se jos joku on varmaa. Varmaa on myös se että Lauluja Metsästä on yksi minua eniten laulattavin albumi, täältä löytyy nimittäin niin monta kappaletta joiden sanat on opeteltu ulkoa ihan vain sen vuoksi.
YUP'n kanssa tehty ensimmäinen kontakti tapahtui yläasteella koulumme aamun avauksen aikana. Joku vähän isompi oppilas soitti Lihavia Luurankoja kappaleen ja siitäpä se sitten lähti, ensimmäiset kappaleet taisin hakea netistä jo samana päivänä. On itseasiassa aika hauska ajatella kuinka monta omaan ystäväpiiriini kuuluvaa yhdistää bändin fanitus ja fanituksella tarkoitan "opetellaan kaikki sanat ulkoa ja soitetaan niitä"-fanitusta. Kiitos tästä kaikille, elämä on ollut aika siistiä kun sitä on saanu viettää YUP'n kanssa.
Lauluja Metsästä on minulle se paras YUP-albumi. On toki todettava että bändi on onnistunut pitämään erittäin hyvän tason miltei jokaisella levyllään, mutta jotenkin tämä on jäänyt itselle rakkaimmaksi. Kun albumiin on tungettu niinkin kovia teoksia kuin Ihana Elämä, Kohtuuden Ystävät, Rankat Ankat, Pohjoinen Zen, Rakkaus on Pesti Hulluuteen, Uzbekistanin Urut ja Nyrkkeilijä niin tämä menee jo miltei eräänlaisena best of-levynä. Huippuja biisejä alusta loppuun.
 |
| Henkilökohtainen hyvä ystäväni, Tapio Alametsä soittamssa keikkaa suoraan valmistujaisistaan palatessa. Selvästi menosa kappale "Tupakka tappaa", päätellen ainakin rekvisiitasta. |
Varsinkin Rankat Ankat on yksi sellainen. Olipa nimittäin sillä tavalla aikoinaan että sellainen huikea bändi kuin Viihdeorkesteri Vätykset esitti kappaletta setissään. Sen soittaminen oli todennäköisesti siisteintä mitä itse olen muusikon urallani tehnyt, sen aikana nimittäin tunnelma nousi aina bändin ja yleisön puolella. Tuli hypittyä ja huudettua mukana ja soiteltua aina sinnepäin. En tainnut koskaan oppia omaa osaani kokonaan, mikä kertoo aika paljon kuinka hauskaa oli. Voi kyllä toisaalta olla että aika on kullannut muistot. Syvä huokaisu.
Kun puhutaan suomalaisista tarinankertojista niin ei ole olemassa montaa Jarkko Martikaisen voittajaa. Tarinat pitävät mukanaan, milloin mennään kuin ameriikkalaisessa komediassa milloin taas todellisessa roudasta rospuuttoon-melankoliassa. Eikä bändin sävellykset miksikään taustamusiikiksi jää, tällä levyllä mielestäni yhtye on mennyt muihin albumeihinsa nähden helpoimman kautta ja tätä kautta tähän on ehkä kaikista helpoin palata pitkän kuuntelemattomuuden jälkeen. Ainakin omalta osaltani.
Metsän laulut päättää aivan arvottoman melankolinen Nyrkkeilijä. Yhdessä vaiheessa minulla oli tapana laittaa kaikissa bileissä missä en tykännyt olla tämä kappale soimaan sekä tuijottaa muita juhlijoita silmiin sen ensimmäisen virkkeen aikana:
"Silloin tällöin tiskiin iskee vanha tuttu tunne, että mitä helvettiä mä täällä teen?"
Kuvastaa myös aika hyvin fiiliksiä yökerhoissa yms.
Yksi asia mikä minua tulee masentamaan siihen saakka kun yhteen toivon mukaan joskus näen, on se fakta että vuoden 2008 Qstockissa kävin mielummin katsomassa Kotiteollisuutta kuin YUP'tä. Silloin molempia oli yhtä paljon levykaapissa, nyttemmin toinen on kaikonnut kokonaan sieltä pois. Ei yhtään ketuta.
Albumillinen 'Puoskareita päivässä pitää tohtorin loitolla. Kun levy on päättymässä on olo virkeä ja pirteä. Kerronallinen musiikki on parhaillaan kuin satua ja tässä tapauksessa kuvaus on täydellinen. Lauluja Metsästä on kokoelma erillaisia satuja meistä henkisistä metsäläisistä. Eksyneistä, väsyneistä ja sekaisin olevista.
MÖMÖ
25.1.2015 Oulussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti