"Harmi, siitä olisi sopinut laittaa vaikka kuvan tähän."
Televisiossa Teuvo Loman on pukeutunut mummoksi ja hoitaa lapsia. Lienee siis aika sulkea se tältä illalta ja siirtyä kirjailemaan tämän päivän paikallista albumia. Koska mielikuvitus on joskus erittäin rajallinen käsite, on vuorossa eilisestä päivityksestä tutun Murenan toinen albumi sekä aiheeseen liittyvä satu.
Päivä 19: Murena - Katoamispiste
Muutama vuosi debyytin jälkeen Murena palasi jälleen ja nosti todellakin panoksia debyytistään. Jos edellistä levyä kritisoitiin sekavaksi niin tällä kertaa homma olisi paljon kompaktimpaa. Albumi on jaettu kolmeen näytökseen ja koko levyllä olisi tällä kertaa paljon selkeämpi mutta ehkä edellistä albumia progempi linja. Minä kiitin ja ostin albumin välittömästi sen julkaisupäivänä Jyväskylän Äksästä ja siirryin kuuntelemaan sitä Kuokkalassa silloin asustavalle kaverilleni. Pari kuuntelua se vaati, mutta pian albumi olikin todellisessa tehokuuntelussa.
Vuonna 2015 albumi kuulostaa, harmi kyllä, hieman tylsältä. Vaikka tämänkin julkaisusta alkaa olla jo muutama vuosi niin jotenkin tämä ei pitkään aikaan kadonnut soittimista yms. Se on debyyttiin verrattuna itselleni tutumpi ja tätä kautta ei herätä juuri tällä hetkellä sellaisia "ahaa, vähän tää oliki siisti!"-fiilareita. Toki ensimmäisen näytöksen lopussa tuleva kaksikko Vallankäytön Perusteet ja Jarkko Martikaisen vierailulla maustettu Huipennus saavat jalan koputtelemaan lattiaa ja vähän hyräilemään.
Kuten eilen kirjoittelinkin niin yksi asia missä Murena oli muita vastaavia bändejä edellä on lyriikka ja varsinkin tällä levyllä vahvasti pinnalle nostettu bassottelu. Yhtyeen basisti Marko Kangas on tällä albumilla viimeistään sellaisessa liekissä että stetsonit palaa. Yhtään väheksymättä kuitenkaan kitaristeja, eivät herrat J. Tanskala & Kangaskaan ole unohtaneet huiketa riffejä varsinkin toisen näytöksen biiseissä. Ja nyt kun mainitaan koko yhtyettä oikein nimillä niin sanotaan nyt vielä että Antti Honka. Hyvä. Loistavaa rummutusta.
Mutta vieläkään bändi ei välttämättä sitä aivan täydellistä mestariteosta tehnyt, vaikka lähellä ollaankin. Muutamassa biisissä bändi sortuu ehkä hiukan toistamaan itseään sekä jotkin kappaleet jäävät hiukan tylsiksi. Tavallaan se on harmi, tähän albumiin varmasti panostettiin paljon ja yhtyeen edelleen suurena fanina harmittelen että odottelen edelleen bändiltä jotain. Viimeisin EP ennen nykyistä hiljaisuutta "Vartti Turpaan" oli erittäin lupaava ja se jätti odottamaan niin paljon. Toivottavasti bändistä vielä kuullaan.
Mitkäpä olisivat ne suurimmat helmet näistä näytöksistä.. Vallankäytön Perusteet ja Huipennus nyt ensimmäisestä näytöksestä tietenkin, toisesta näytöksestä Hulluuden Ruumillistuman ja kolmannesta Mielenhallintarituaalin ja Mahdottoman. Viimeisimmästä olen ottanut lainauksen samana vuonna tekemääni muistikirjaan, jonka olen sittemmin hukannut. Harmi, siitä olisi sopinut laittaa vaikka kuvan tähän.
Ai nin, se satu... Olipa kerran eräs juuri ensimmäiselle viikonloppulomalleen Suomen Puolustusvoimista päässeelle Oululainen nuori mies joka oli aivan häkeltynyt siitä tiedosta että hän pääsisi vihdoin näkemään Murenan klubikeikalla. Bändin miekkonen oli nähnyt kerran jo aikaisemmin (Vuoden 2009 Qstockissa, hands donwn kovempi kuin mikään muu koko festareilla, tarina kertoo..) ja nyt odotukset olivat korkealla, olihan Vartti Turpaan ollut aivan sairaan kova ja bändin livekunto oli muutenkin tiedossa. Odotukset siis korkealla, mutta miekkonen päätti kuitenkin virittäytyä iltaan normaalilla intti-vapaa meiningillään ja olikin jopa hieman humalassa saapuessaan kyseiseen ravinteliin.
Ja voi mikä tuuri, bändihän oli istuskelemassa myös paikan alakerrassa valmistautumassa illan keikkaansa. Tarinamme sankari koki eräänlaisen "fan-freakoutin" ja halusi mennä rupattelemaan tyyppien kanssa. Sitä seurannutta ylihypetystä, biisien nimien muistamattomuutta ja yleistä humalaisuutta ei varmasti tee mieli muistella hirveällä ylpeydellä. Ei siinä, kertovat että tarina oli kova ja miekkonen mielissään kuin punakärki konsertin jälkeen. Sen jälkeen hän kuulemma kaatui 'kullaksen-pysäkin edustalla ja kiroili. Viehättävä mies.
Sitä sopii miettiä miten tämä jantteri aina onnistuu nolaamaan itsensä juurikin näiden paikallisten kanssa? Alkoholilla voi toki olla vaikutusta asiaan. Onneksi nyttemin olen rajoittanut nolouteni vain tähän blogiin ja kirjoitusvirheisiin. Huh huh.
MÖMÖ
19.1.2015 Oulussa
Jälleen kerran, ei löydy Äksästä tätä.. Mutta väitän nähneeni tämän jossain Anttilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti