"Kun heidät yhdistää ja kaataa vielä lautaselle muun yhtyeen (joka nyt tässä maailman oudoimmassa vertauskuvien mansikkasopassa edustaa vaikka ketsuppia) on käsissämme maailman siistein lounas."
Tämän päivän työpäivä menikin tuumaillessa tv-kokin suurinta haastetta: mitä tänään kuunneltaisiin. Monia vaihtoehtoja kävi mielessä ja tulipa ostettua uusi levykin ihan varanvuoksi mutta tällä kertaa rakas Facebook antoi hyvän vinkin. Sinänsä haluaisin nyt kuunnella nämä kaikki putkeen, mutta mennään nyt ainakin alkuun vain tällä. Se on nimittäin semmoinen juttu että tismalleen 42 vuotta sitten tänä päivänä on julkaistu yksi kyseisen bändin kovimpia albumeita joka tunnetaan nimellä..
Päivä 23: Pink Floyd - Animals
Joskus hyvä levy vaatii vain muutaman kappaleen, tässä tapauksessa vain viisi. Vuonna '77 alkoi punk tehdä tuloaan rock-musiikkiin ja Floydin kaltaiset progesaurukset alkoivat olla jopa hiukkasen kusessa. Miten Pink Floyd vastaa? Tuomalla musiikkiinsa punkin asennetta. Mitä siitä seurasi? Jotain ihan parasta.
Omasta Floyd-fanituksesta aion kertoa joka levyllä jotain lisää, jos nimittäin sen pajatson nyt tähän tyhjentäisin niin tässä kirjoittelussa menisi todennäköisesti koko yö ja vähän seuraavaakin. Tarinoita riittäisi vaikka kuinka paljon, mutta yritän keskittyä sellaisiin jotka liittyvät edes etäisesti albumilla esiintyviin kappaleisiin.
Animals on ensimmäinen Floyd-albumi minkä ostin itselleni joka on nyt miettien ehkä erikoinen valinta. Olin kuitenkin tutustunut jo The Wall'iin sekä jossain määrin Darkside Of The Mooniin joten tämä "hittibiisitön" tuntemattomuus oli todella erikoinen veto. Muistan vielä tarkkaan mistä ostin tämän, se oli Jyväskylän Anttilasta, muistan vielä sen Ale-korinkin mistä löysin tämän. Jotenkin se on visuaalisesti palanut verkkokalvoihin koko loppuelämäksi. Tai ainakin näiden vuosien ajaksi.
Toinen vahva muisto liittyy siihen kun albumin siirsin mp3-soittimeen ja matkalla harjoittelupaikkaani kuuntelin sitä läpi. Se vei täydellisesti omaan maailmaansa, tuntui että kuulokkeiden läpi kuuluvat autojen äänet, ohi ajavat ambulanssit ja taustalla huutavat koirat kuuluvat kaikki kappaleen taustalle. Muistan myös kuinka erään painokoneen ääni muistutti erästä efektiä albumin kevyeltä lähes 20 minuutin toiselta kappaleelta Dogsilta. Samassa kappaleella kuullaan muihin Floyd levyihin verrattuna erittäin agressiivista lyriikkaa tältä jo vanhukseksi haukutulta menneisyydeltä. Bändi kuitenkin osoitti että vielä virtaa.
Albumin ulkoasu on yksi ikonisimmista rock-musiikin historiassa. Jättimäisen tehtaan savupiippujen tupruttamien savujen seassa liitelevä possu on kuin levyn musiikki oltaisi maalattu tauluksi. Se ei lennä paikasta paikkaan kuin hävittäjä vaan se liitelee rauhallisella mutta pahaenteisellä vauhdillaan, välillä piiloutuen joko tumman savuverhon tai jättimäisten piippujen taakse.
Levyn tarinaon saanut vahvoja vaikutteita George Orwelin Eläinten Vallankumouksesta. ( tarina on pitkälti sama, albumilla yhtye kritisoi vain kapitalismia. Punk!) Kannattaa tutustua siihen tarkkemmin vaikka yksinkertaisesti Wikipedian kautta. Lyriikan puolella tässä vaiheessa yhtyeen basisti Roger Waters alkoi ottamaan ohjia mikä tällä levyllä on Floydille vahvuus. Roger ja David Gilmour (lue Taavetin tätä levyä seuranneen soololevyn juttu, tästä #silmäniskuhymiö) ovat kuin nakit ja muusi. Yksin he ovat silloin tällöin maistellessa mielenkiintoisia mutta pitkässä juoksussa aika tylsiä setiä. Kun heidät yhdistää ja kaataa vielä lautaselle muun yhtyeen (joka nyt tässä maailman oudoimmassa vertauskuvien mansikkasopassa edustaa vaikka ketsuppia) on käsissämme maailman siistein lounas.
Tarinan kolmannen osan, Sheepin kohdalla kuullaan tämä albumi parhaimmillaan. Siinä bändi on yhdistellyt erillaisia efektejä että tunnelmia, saanut jokaiseen soittimen juuri tarinaan sopivan kuuloiseksi. (kunniamaininta Roger Watersin laululle ja tahdikkaalle bassotelulle, Gilmourin uskomattomaan loppusooloiluun sekä Nick Masonin parhaimmalle rummutukselle koko yhtyeen diskografiassa.)
Animalsilta on vaikea nostaa mitään yksittäisiä kappaleita, kaikki sen kolme kappaletta (Pigs on the Wingsit ovat mielestäni vain intro ja outro, eivät sen tarkemmin mitään suurempia kappaleita) vaativat tietyn kuuntelutunnelman ja fiiliksen joten en ehkä tätä kaikille perinteisen humpan faneille suosittelisi. Mutta jos mielenkiintoa riittää kannattaa tsekata. Punk Floydista on hyvä liikkua seuraavaan albumiin, joka onkin...
MÖMÖ
23.1.2015 Oulussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti